perjantai 31. toukokuuta 2013

Taiteita ja öitä

Pulu rakastaa esiintyä. Useimmiten saamme nauttia sirkustempuista, mutta myös laulu ja pianonsoitto ovat suosikkeja. Vaikka äidille jäi hieman epäselväksi miksi ihmeessä lukutaidoton kolmivuotias tarvitsee laulukirjan eteensä esittäessään Tuiki tuiki tähtöstä kun sanatkin osaa ulkoa eikä soittotaitoa saati nuottien ymmärrystä ole, oli Pululla vastaus valmiina: "No kun mä siitä sen esitän!" Hyvä on. Eikä haittaa vaikkei oikea sivu tai laulu löytynyt jos kerran paremmin niin laulattaa.

Hellyttävimpiä esityksiä ovat esimerkiksi serenadit pikkuveljelle "Me ollaan parhaat kaverukset" ja "Oot niin rakas", joiden koreografiat kovasti naurattavat Poikaa. Taatusti omaa tuotantoa, juuri päähän pälkähtävillä sanoilla ja mitä erikoisimmin liikkein <3

Samainen esiintyvä taiteilija sai eilen uudet lenkkarit. Hienot. Tarralliset. Ne jalassa Pulu muuttuikin SuperTytöksi, jota kengät kiidätti pitkin käytävää koko illan, nukkumaan menoon saakka. Hampaatkin piti pestä lenkkarit jalassa pikkuhoususillaan. Ja aamulla ensimmäisenä takaisin jalkaan. Saapa nähdä väsyttivätkö uudet juoksutossut SuperTytön myös päiväunille tänään. Avuksi otettiin tänään myös Norah Jones, jota kuunnellen leluarmeija kainalossa luulisi nukuttavan.

Yhtä satunnaista kuin Pulun päiväunet näyttäisi nykyisin olevan Pojan yöunet. Siinä missä viime yönä nukuttiin masullaan rähmällään koko yö muutaman kerran hieman välikiljahduksia hihkaillen, kaksi edellistä meni ihan hulinoidessa. Ensin taistellen nukkumaan, tunnin välein ylös huutamaan täyttä kurkkua ja viimein valvomaan ensin isän, sitten äidin kanssa kesken (vanhempien) makeimpien unien. Äidin harottavat silmät epäilivät nousevaa kuuta jo heikkona hetkenä ufoksikin, niin näytti tärisevältä reikäjuusto sälekaihtimien välistä ampaistessaan taivaalle aamuyön tunteina. Mikä ihme sitä valvottaa? Ehkäpä uusi tissitön elämä vie aikansa tottua. Ehkäpä ikävä äidin viereen, iholle on toisina öinä väkevämpi kuin toisina. Sen kun tietäisi.

Ja juu, hampaita odotellaan mutta ei niitä ryökäleitä vain näy.


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Ja kaksi päivää myöhemmin...

... meillä on nukuttu viisi tuntia putkeen ensimmäistä kertaa sitten Pojan syntymän! Wuhuu!!! Ei siis tarvitse arpoa oliko imuttelun lopetus hyvä päätös vai ei. 

Tänään on vuorossa myös Pulun ensimmäinen kevätjuhla. Päiväkerholaiset esiintyy ja laulua harjoiteltiin viimeksi aamulla hiekkalaatikolla. Harmi vain kun kerholainen itse ei ole nyt aivan varma mikä laulu se olikaan kun esitetään mutta ainakin yhtä on siis harjoiteltu. 

torstai 23. toukokuuta 2013

Lopullisia päätöksiä

Nyt se on loppu. Imetys. Ei enää yöllä, ei enää päivällä. Poika saa opetella nukkumaan omassa sängyssä eikä vieressä, äidin rinta suussa. Äiti. Ei. Nimittäin. Enää. Jaksa.

Piste.

Jos oman nukkumaankäynnin ja puolen yön välissä eräs vaatii rintaa neljästi, ei kyllä hyvällä omalla tunnolla voi sanoa nukkuneensa pätkänkään vertaa. Aivan sama meno ei tietysti jatkunut aamuun asti, mutta sanottakoon, että sitten Pojan syntymän en ole nukkunut kertaakaan kahta tuntia pidempään. Ja aamuherätys joko Pulun tai Pojan toimesta siinä viiden hujakoilla, viimeistään kuudelta. Aina.

Siispä tästä sisuuntuneena eilen aivan hetken mielijohteesta päätin, että nyt muuten riittää ja bar is closed. Poika oli eri mieltä. Vaikka illalla vastaantaistelu olikin laimeaa ja laantui nopeasti, oli varmaan väsynyt. Pari tuntia voimia kerättyään alkoi vaatiminen, huuto ja meuhkaaminen. Pienet unet onnistuivat tiukalla kiinnipitelyllä ja itsekin ehdin vielä pään saada tyynyyn kunnes kahden maissa Poika kai päätti ottaa äidistä mittaa eikä enää suostunut rauhoittumaan. Paitsi sylissä pystyasennossa. Mutta jos äiti on väsymyksestä jo huojuva ja lähes nukkuu istualtaan ei voi nukutella lasta sylissä. Mutta sänkyyn tai viereen, Nukkumatti oli karkoitettu. Vesihuikka auttoi puolisen minuuttia ja taistoa jaksoi taas jatkaa.

Neljän hujakoilla luovutin. Herätään sitten. Valvokoon. Muiden unia ei enää häiritä. Tosin mies taisi herätä kerran, Pulu ei kertaakaan - paitsi omaan uhman huutamiseen. "Minä ite" raikaa näet yölläkin. Siinä me sitten napiteltiin toisiamme keittiön lattialla. Herttaisesti hymyilevä Poika ja tomaattisilmä- Äiti, joka palelikin kuin horkassa. Katseltiin kun rusakot kisaili kääntöpaikalla ja kun lokkiarmeija mellasti matoja vastaleikatussa ruohossa.

Onneksi se alkoi viimein silmä lupsaa sitkeimmälläkin sissillä. Puoli viisi sujautin Pojan rattaisiin ja hyssyttelin olohuoneen lattialla. Ei pistänyt hanttiin. Onneksi tv-huoneessa on vielä vieraspatjat sohvien puuttuessa, sänkyyn en edes viitsinyt lähteä yrittämään siinä pelossa, että Pulu herää.

Oli kai jossain vaiheessa herännytkin ja käynyt partioretkellä, löytänyt meidät, mutta fiksu fiksu tyttö raportoi vain isälleen ja jatkoi unia isän kainalossa. Olivat sopineet ettei häiritä vielä äitiä ja vauvaa. Se oli hyvä päätös.

Ja vaikkei maailma aivan kirkkaalle vielä parin tunnin unien jälkeen tuntunut, niin auttoi se meidät sentään selviämään aamun ulkoilusta. Ja arvata saattaa ettei päiväunille nukahtamisessa ollut ongelmaa meistä kummallakaan.

Tänään oli sitten isän ensimmäinen nukutusvuoro: kahdeksan minuuttia ja Poika oli unessa... Hyvin valvotettu siis ;)

lauantai 18. toukokuuta 2013

Sämpylöitä

Leivoin sämpylöitä. "Oot kyllä tosi hyvä leipomaan, äiti. Melkein niiku minä ja iskä." tuumasi Pulu. 

Päiväkahviaikaan sämpylät maistuivat hyvälle mehun kanssa. "Tulehan syömään loppuun." kehotin. "Oota, juotan veljelle ensin pillimehua" tokaistiin pöydän alta ja jatkettiin läppärin johdon sörköttämistä Pojan suuhun. 

torstai 16. toukokuuta 2013

Sairastuvalta päivää

On Pulun vuoro sairastaa. Viikkojen nuha ja yskä muuttui korvatulehdukseksi. Tylsää. Etenkin kun ulkona on aivan mahtavan ihana auringonpaiste ja huippulämmintä. Eilisen lääkärikäynnin jälkeen ulkorappusille mötkähti vielä tyttömäisesti vaaleanpunainen oksupoksu, joten sisällä pysytellään. Uskottava se on. Elohopea nimeltään Pulu ei kovin herkästi sairaana(kaan) hyydy, mutta eilen oli survottava kaksi lasta rattaisiin muutaman kilometrin kotimatkaa varten. Kerholainen kun ei innostunut edes jäätelötarjoilusta. Se viimeistään oli selvä merkki, että lääkärin tykö on hakeuduttava. Hyytyipä tyttö vielä kahteen otteeseen sohvallekin. Onneksi 13 tunnin yöuni kera antibiootin näytti vieneen pahimman terän taudista.

Osaksi toipilasajan vuoksi, osaksi siksi, että Pulu on naulittava johonkin Pojan vaunuun nukuttelun ajaksi sai hän tänäänkin katsoa sohvalla iPodista videota. Yleensä Pulu istuu hievahtamatta tuon ajan, mutta nyt ovelta kuului huutelua ennen kuin ehdin sisään. "Tais vähän kastua..." ja näyttää haalarin takamusta. Omatoiminen Neiti Näppärä oli käynyt itse pissalla kuten kuuluukin, mutta kun video vei huomion ei huomannutkaan tarkistaa, että onko potta paikoillaan ja pissi pelkästä tuolipotan reiästä lattialle ja vaatteilleen - eikä huomannut mitään. Että pitäisikö mobiililaitteiden käyttöä rajoittaa..? :)

lauantai 11. toukokuuta 2013

Ihanat

Eilen Pulu ja Poika aka Majakka ja Perävaunu löysivät eteisen lattialta jotain ruskeaa. "Se on kakkaa!", analysoi se vanhempi. "Äiti, vauva maistoi sitä!", kuului seuraava raportti. "Eiku ei hätää, se olikin ruisleipää..." Jep :)

Tänään valmistui Äitienpäivän Salaisuuskakku. Suunnitelma oli tehty edellispäivänä piirustuspaperille. Niin, lasten isä on insinööri <3. Päälle kermaa ja väliin vihreää oli Pulu suunnitellut. Koristeiksi vaaleanpunaisia ympyröitä. Äsken jo maistettiin. Hyvää oli. Parasta äitienpäiväkakkua ikinä. Vaikka sokeri kermasta unohtuikin. 

torstai 9. toukokuuta 2013

Valmisteluja

Aamulla lähdettiin mummon synttäreille. Pululla lahjaksi mukana mitäpä muutakaan kuin korillinen leskenlehtiä. Vastapoimittuja. Ja yksi muurahainen. Mummo ilahtui ja muisteli erään toisenkin pikkutytön silloin joskus muinoin kantaneen ahkerasti kukkia oman äitinsä maljakkoon. 

Kotiin lähdettiin päikkäriaikaan. Vaan Puluapa ei nukuttanut. Poika sentään hyytyi auton käynnistyttyä ja jatkoi uniaan vaunuissa kotipihalla niin että äiti pääsi korjailemaan univelkaansa edes hiukan. Havahduin jossain vaiheessa vatkaimen ääneen keittiössä ja vilkkaaseen supatukseen yllätyskakusta. Välillä tosin piti käydä kysymässä neuvoa. Ja sitten kun meni pieleen. Ja esitellä välivaiheita. Lopuksi keittiöstä kuului jotakin siihen tapaan kuin että hirveästä sotkusta tietää että jotain on tehty. Päätin jatkaa torkkuja vielä vähän aikaa...

Illalla sadepäivän päätteeksi lämmitettiin sauna. Äiti pääsee lauteille aina ensimmäisenä, isä vahtii pesuhuoneessa vannassa kylpevää Poikaa ja leikkivää Pulua. Sitten tehdään vaihto. Äiti sujahtaa puhtaan pojan kanssa iltapalan tekoon ja isä pääsee Pulun kanssa löylyihin. 

Sängyssä väsyneenä mutta vielä hyväntuulisena Pulu summaa päivän olleen maailman ihanin. Ja nukahtaa saman tien. 

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Herjalainen

Poika oppi hiljattain konttaamaan. Seuraavana päivänä hän nousi seisomaan tukea vasten. Nyt tepastellaan huojuvia askelia tukea vasten. Ja herjaillaan.

Illalla ennen nukkumaan käymistä luetaan aina satuja. Enimmäkseen Pululle, Poikaa ei voisi vielä vähemmän kiinnostaa. Stereot kiinnostaa. Langattoman verkon piuhat ja lähetin kiinnostaa. Kaiuttimen johdot kiinnostaa. Kunhan siihen ei saisi koskea, se kiinnostaa, you name it. Kiellot kaikuvat kuuroille korville - tai oikeastaan vinkeinä hymyileville kasvoille, hekottelevalle ipanalle joka oikein hytkyy kun on niiiiiiin mukavaa keskeyttää äidin lukuhommat ja ihan vähäsen vain säätää tuosta stereon namiskasta.

Eilisiltana Poika keskittyi siivoamiseen äidin ja Pulun lukuhommien ajan. Takan luukkujen vetimet nuoleskeltiin huolellisesti, useasti ja antaumuksella. Luukut taisivat olla puhtaat, niille riitti vain rämistely.

Pulun mielenkiinnon kohteena on tyttömäisempään tapaan kevään ensimmäiset kukat. Kerhotädit saivat tuhdin kimpun leskenlehtiä aamulla tuliaisina. Takaisintulomatkalla niitä poimittiin äidille ja seurana kävelleelle naapurille. Iltapäivällä vähän omaan maljakkoon ja illalla isälle. Kunhan kaikki saavat ja kerättävää riittää.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Äitienpäivän salaisuus

Pulu tulee posket punaisena kerhosta:

"Äiti, en tahdo paljastaa sulle salaisuutta."

"Joo, älä paljasta. Isille voit kertoa ja laitat sitten vaikka piiloon."

"Ei kun sun täytyy nyt käydä nukkumaan niin sitten voin sen antaa. Se on pinkki. Se on maalattu. Se on simpukka."

"No niin... Nyt mä heti kerroin."

<3

maanantai 6. toukokuuta 2013

Potilas

Poika on kipeä. Miehiseen tyyliin nuhakuume on Maailman Karmein Tauti ja räkä poskella valuen Poikaa pitää kanniskella, nukkumaan rauhoittuminen on kokonaan kateissa ja onnistuu vain tiukasti kiinni pitelemällä sylissä, joskus piiiitkän huutokonsertin jälkeen. Myös yöllä on traagiseen tyyliin noustava karjuen istumaan ja lähdettävä konttaamaan kohti sängynpäätyä - sillä unet omassa sängyssä... eivät kuulu Pojan repertuaariin.

Äidin huomion väkisin ohjautuminen tähän Drama Queeniin saa Pulun taantumaan. Kätevä kolmivuotias on tiessään ja tilalle on tiputettu vauvaa matkiva, lässyttävä iso vauva, joka tosin muistaa uhmailla joka hetki kun vain tilaisuus tulee. Kun tähän vielä lisätään pikkuisen "Äiti mä en enää tykkää susta", "Isi, en halua olla äidin kanssa" ja pari "Mee pois tyhmä äitiä" niin jep, alkaa olla kypsä olo.

Huokaus.

Onneksi viime yönä sentään jo vähän nukuttiinkin. Poika omalla tyynyllä, äiti omalla, isä eri huoneessa ja Pulu sentään omassa sängyssään makuuhuoneessamme.

En kestä jos mies vielä sairastuu.

torstai 2. toukokuuta 2013

Joulukuusi

Pulu pukeutui sadatta kertaa tällä viikolla prinsessapukuunsa. Laittoi kaikki korunsa soittorasiasta, sormuksiakin joka sormelle. Valokuvatessa kommentoin, että no nyt näytät kyllä ihan joulukuuselle. Tyttö oli mielissään.