maanantai 6. toukokuuta 2013

Potilas

Poika on kipeä. Miehiseen tyyliin nuhakuume on Maailman Karmein Tauti ja räkä poskella valuen Poikaa pitää kanniskella, nukkumaan rauhoittuminen on kokonaan kateissa ja onnistuu vain tiukasti kiinni pitelemällä sylissä, joskus piiiitkän huutokonsertin jälkeen. Myös yöllä on traagiseen tyyliin noustava karjuen istumaan ja lähdettävä konttaamaan kohti sängynpäätyä - sillä unet omassa sängyssä... eivät kuulu Pojan repertuaariin.

Äidin huomion väkisin ohjautuminen tähän Drama Queeniin saa Pulun taantumaan. Kätevä kolmivuotias on tiessään ja tilalle on tiputettu vauvaa matkiva, lässyttävä iso vauva, joka tosin muistaa uhmailla joka hetki kun vain tilaisuus tulee. Kun tähän vielä lisätään pikkuisen "Äiti mä en enää tykkää susta", "Isi, en halua olla äidin kanssa" ja pari "Mee pois tyhmä äitiä" niin jep, alkaa olla kypsä olo.

Huokaus.

Onneksi viime yönä sentään jo vähän nukuttiinkin. Poika omalla tyynyllä, äiti omalla, isä eri huoneessa ja Pulu sentään omassa sängyssään makuuhuoneessamme.

En kestä jos mies vielä sairastuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti