torstai 27. kesäkuuta 2013

Ensimmäinen syntymäpäivä

Vuosi sitten juuri ennen kello yhtätoista illalla näki päivänvalon suloisin punatukkainen poikalapsi. Alusta saakka suurikokoinen Poika oli heti kova syömään ja epäilinkin myöhemmin, että hän oli nälissään ensimmäiset viisi kuukautta elämästään. Raasu. Leppoisa Poika nukkui pätkissä, söi ja söi ja söi. Nyt vuoden vanhana hän käyttää siskolta perittyjä vaatteita, jotka olivat Pululle sopivia noin kaksivuotiaana. Mutta pitää olla pikkuisen pläski! 

Pulu antoi aamulla suukkoja ja halaili syntymäpäiväsankaria ja iloitsi kun tämä oli niin hyvällä tuulella - niin kuin Poika koskaan murjottaisi :). Juhlapäivän aamiaiseen kuului ensimmäistä kertaa pala leikkelemakkaraa, mutta ainakaan vielä se ei saavuttanut Pojan makuhermojen suosiota. Syömättä jäi. 

Erittäin helteinen päivä kului nakusillaan omalla pihalla. Illalla juhlittiin muutaman vieraan kanssa jäätelön kera. Taisi kuitenkin olla mieleiset pirskeet kun väsynyt, mutta onnellinen juhlakalu oli nukahtaa keittiön lattialle sormeillen uusia lahjaksi saatuja leluja. 

Nyt sitten vielä odotellaan ukkosmyrskyn sinfonioita juhlapäivän kunniaksi. Sunnuntaina sitten jatketaan juhlintaa. 

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Puheita ja päätelmiä

Eilen illalla Pojan hampaita (niitä kahta) Pulu kikatteli wc:n ovella. Hänestä veli oli hassu. "Kutsutaan nimellä Ilmari!" hän julisti. Kaksi hölmistynyttä vanhempaa katsoo toisiaan ennen kuin alkaa naurattaa :). 

Juhannuksen jälkeisenä aamuna suunnistettiin taas totuttuun tapaan aamulla leikkikentälle. Takaisin päin tullessa iso koppakuoriainen tuli meitä suojatiellä vastaan. "Se on varmaan myös menossa puistoon", päätteli Pulu. "Ai, käykö koppiaisetkin leikkikentällä?", kysyin. "Juu! Siellä MC Koppakuoriaisen puistossa".

Juhannus ja rippijuhlat sunnuntaina taisi ottaa voimille. Illalla kaksi riekkuapinaa nukahti saman tien kun sänkyyn asetuttiin ja Poika oli tänään nukahtaa jo ruokapöytään. 

Torstaina juhlitaan sitten Pojan ensimmäistä syntymäpäivää. Vauvavuosi on mennyt nopeasti vaikka toki mukaan mahtui väsymyksen vuoksi vaikeitakin jaksoja. Silti tuntuu hurjalle, että se pieni punatukkainen pötkylä joka vuosi sitten syntyi on nyt jo iso poika joka

...osaa vaatia oman osuutensa nuudeleista (kun muutkin kerran saa!), 

...osaa laittaa pallon spagettikauhaan

...osaa laittaa palikoita kattilaan ja sekoittaa kauhalla,

...tietää milloin on kylpyaika kun vesi alkaa valua ammeeseen ja karjuen vaatii päästä veteen,

...osaa jo seisoa ilman tukea, omilla jaloillaan. 

<3

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kärryttelyä

Poika painelee jo kovaa vauhtia kävelykärryn kanssa. Usein Pulu hyppää kyytiin. Tänään onnistui jo peruutus kärryn kanssa ja saipa tuo käännettyäkin rintamasuuntaa auttavasti. Lisääntyvässä määrin alkaa myös hermo mennä kun kääntyminen omin avuin ei onnistu tai kaapin kulma tulee vastaan liian pian. Mieluiten Poika etenisi muutenkin seiniä myöten kävellen, irti ei vielä uskalla päästää. Myös käsistä saa auttaa kävelemään - vielä viime viikolla ei lupaa hellinnyt.

Suurinta hupia kävelemään opettelemisen lisäksi on sopan keittäminen. Kattila tai löylykiulu, spagettikauha tai löylykoussikka - sekoittaminen on vimmattua ja valmista tulee. Ilmeisesti. Kylvyssä keitellessä sentään kiuluun sai vettä, mutta myös puupalikat käy, tai legot, Pulun Oktonautit, mikä vain.

Poika on meillä myös innokkain kissanhoitaja. Kissaressu saa tosin vielä melko kovakouraista hoitoa, mutta tuntuu useimmiten silti nauttivan tilanteesta ja tuleekin joka aamu ensimmäiseksi tervehtimään Poikaa, muita sitten jos viitsii myöhemmin. Poika on yhtälailla silminnähden ilahtunut Kissan jälleennäkemisestä ja mokeltaa hyvät huomenet tutin takaan omaan tyyliinsä. Niin hellyttävää.

Ja vaikken olekaan ihan varma onko tätä viisasta todeta ääneen niin Poika on jotenkin muutenkin muuttunut yksivuotisten kynnyksellä. Nukkumaan hän kävi tänään omaan sänkyynsä ilman kitinöitä, hyssyttelemättä, ilman silittelyä. Kuunteli laulun, hörppäsi vettä ja köllähti nukuttelemaan. Ja hetkisen kiehnättyään tuhisi jo täydessä unessa. Ihmeellistä. Ja näin on ollut jo monena iltana. Riittää, että olen lähettyvillä saatavilla, lähinnä kai tarjoamassa vettä enää :). Tuulettaisin jos uskaltaisin!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Heräämisiä

Kello viisi on Pojan mielestä hyvä aika herätä. Tai varttia vaille. Kuinka vain. Viimeistään tunnin päästä siitä herää Pulu, joten aamuisin on aikaa tehdä vaikka mitä ennen kuin lähdetään ulkoilemaan yhdeksältä. Siis jos jaksaisi... Äiti lähinnä yrittää pysyä hereillä kun kahvikaan ei vielä siihen aikaan maistu. Sen sijaan Pojalle aamupala maistuu. Niinpä nykyisin syödäänkin kaksi aamupalaa. Mahdoton syömään...

Ja kun syö hyvin, jaksaa touhutakin. Lempileikki on nykyisin palikoiden laittaminen astiasta toiseen. Pulun kanssa myös kävelykärry saa jo kyytiä: Pulu istuu kyytiin ja Poika työntää. Käytävän päässä Pulu kääntää kärryn ja taas mennään. Ihanaa, kun joku leikki alkaa jo sujua yhdessä ja se näyttää myös olevan huippuhauskaa molemmista. Muutenpa Pulu tuntuu olevan sitä mieltä, että veli vain sotkee leikit, rikkoo legotornit ja repii kirjat.

Toisen lapsen kohdalla on hauska seurata lasten eritahtista kehitystä. En millään muista, että Pulu olisi alle vuoden ikäisenä vielä ymmärtänyt palikoiden tai hiekan lapioimisen päälle yhtään mitään. Eipä kyllä ollut palikoitakaan millä leikkiä ja tammikuussa ei juuri hiekkalaatikolle päässyt. Pojalla on tai ainakin tuntuu olevan aivan eri edellytykset uusien taitojen oppimiselle varhaisemmin kun erilaisia leluja on tarjolla aivan eritavalla, sellaisiakin jotka eivät ole juuri hänen ikäluokalleen suunnattuja. Lisäksi päivittäiset puistokäynnit aktivoivat lapiohommiin ja olipa Poika tänään kiivennyt rappuset liukumäkeenkin. Iltaisin meillä on kaksi aivan hiekkaista ja korviaan myöten multaista lasta, vaatteita pitää välillä vaihtaa useaankin kertaan päivällä kun likaantuvat, mutta ainakin on harjoiteltu, tutkittu ja koettu. Ja onko se nyt niin vaarallista jos maistaa mille voikukka maistuu tai pikkuisen nuolaisee hiekkalapiota? En usko. Eikä mikään muuten ole lapsista hauskempaa kuin yhteinen kylpyhetki ammeessa päivän päätteeksi!

P.S. Poika on jo tosi taitava sormiruokailija ja syö melkeinpä samaa ruokaa kuin me muutkin. Tänään on myös korvike loppu, joten muutaman viikon totuttelun jälkeen taitaa olla aika siirtyä myös oikeaan maitoon.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ihanaa kun...

Joku tuleee aina vessaan kanssasi. Aina. 

Joku ilahtuu rusinasta. 

Kahdesta sängystä kuuluu tuhina ja asennot on rennosti mutkalla. 

Pieni pää painetaan kaulalle ja pullea käsi silittelee ihoa. 

Joku nauraa niin että mahaan sattuu. 

Kylvetään yhdessä lauantai-iltana ja kylpyammeeseen pyrkii kaksi malttamatonta nakupelleä. 

On mustikkasuu. 


Kolme iltapalaa

Kaksi iltaa suoraa huutoa nukkumaan käytäessä. Kaksi yötä jatkuvaa heräilyä ja kaamean karjunnan jälkeen valvomista ja lisää karjumista. Ja ihmettelevät vanhemmat, että mikä ihme sitä Poikaa oikein nyt vaivaa. Ei ole kuumetta, ei tule hampaita, ei tahdo viereen. Sitten tehtiin kokeilu: kolmen iltapalan taktiikka. Ensimmäinen ennen kylpyä. Tulos: hyvin upposi. Toinen iltapala Pulun kanssa kylvyn jälkeen. Jälleen hitti. Ja vielä kolmas iltapala juuri ennen nukkumaan käymistä. Ja tattadadaa: nukkumaan kävi tyytyväinen ja selvästi uninen poika, joka tyyntyi nopeasti, ilman itkuja omaan sänkyyn ja nukkui kaksi seuraavaa yötä yhdellä heräämisellä. Vain vesihörppy ja unet jatkui - omassa sängyssä! Ihan vielä tätä ei uskalla todeksi uskoa, mutta samalla taktiikalla jatketaan, se on varmaa.Vähän mietityttää ne vähäuniset viikot, ellei kuukaudet kun en uskaltanut tai raaskinut lopettaa imetystä yöllä. Kenties se tosiaan on niin, että moni vaihe vauvan elämässä on enemmän äidin tai vanhempien uskaltamisesta kiinni, ei vauvan valmiudesta tai kiinnipidosta niin kuin sitä helposti itselleen uskottelee.

Muutenkin on käsittämätöntä miten paljon ruokaa uppoaa noin pieneen mieheen. Keskimäärin hän tällä hetkellä syö enemmän kuin Pulu päivän aikana. Yhden ruokailun saldo viikonlopulta oli kutakuinkin: puolikas porsaanpihvi, kokonainen iso peruna, kourallinen makaroonia, kourallinen kurkkua, lasi piimää ja iso pullo maitoa päälle. Tälläisiä settejä kun vetelee kahdesti päivässä, aamupalat, välipala ja kolme iltapalaa päälle niin luulisi kasvavan! Iso lapsi Poika toki onkin, painoltaan lähes Pulun luokkaa, mutta ei kai lasta voi nälässäkään pitää.

Poikaa ei myöskään ole yhtä helppo pitää samanlaisessa ruokakurissa kuin Pulua aikoinaan. Pulu maistoi sokeria ensimmäistä kertaa ensimmäisessä syntymäpäiväkakussaan kun Poika taas on maistanut jo jäätelöä, pullaa, marjapiirakkaa, pizzaa... Ei Poika toki herkkuja päivittäin saa tai joka kerta kun Pulun kanssa ote lipsuu, mutta sen verran tomerasti sormi jo osoittaa samoja ruokia kuin Pulu nautiskelee, ettei hän kyllä kauan eri eväisiin suostu muutenkaan.