maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kärryttelyä

Poika painelee jo kovaa vauhtia kävelykärryn kanssa. Usein Pulu hyppää kyytiin. Tänään onnistui jo peruutus kärryn kanssa ja saipa tuo käännettyäkin rintamasuuntaa auttavasti. Lisääntyvässä määrin alkaa myös hermo mennä kun kääntyminen omin avuin ei onnistu tai kaapin kulma tulee vastaan liian pian. Mieluiten Poika etenisi muutenkin seiniä myöten kävellen, irti ei vielä uskalla päästää. Myös käsistä saa auttaa kävelemään - vielä viime viikolla ei lupaa hellinnyt.

Suurinta hupia kävelemään opettelemisen lisäksi on sopan keittäminen. Kattila tai löylykiulu, spagettikauha tai löylykoussikka - sekoittaminen on vimmattua ja valmista tulee. Ilmeisesti. Kylvyssä keitellessä sentään kiuluun sai vettä, mutta myös puupalikat käy, tai legot, Pulun Oktonautit, mikä vain.

Poika on meillä myös innokkain kissanhoitaja. Kissaressu saa tosin vielä melko kovakouraista hoitoa, mutta tuntuu useimmiten silti nauttivan tilanteesta ja tuleekin joka aamu ensimmäiseksi tervehtimään Poikaa, muita sitten jos viitsii myöhemmin. Poika on yhtälailla silminnähden ilahtunut Kissan jälleennäkemisestä ja mokeltaa hyvät huomenet tutin takaan omaan tyyliinsä. Niin hellyttävää.

Ja vaikken olekaan ihan varma onko tätä viisasta todeta ääneen niin Poika on jotenkin muutenkin muuttunut yksivuotisten kynnyksellä. Nukkumaan hän kävi tänään omaan sänkyynsä ilman kitinöitä, hyssyttelemättä, ilman silittelyä. Kuunteli laulun, hörppäsi vettä ja köllähti nukuttelemaan. Ja hetkisen kiehnättyään tuhisi jo täydessä unessa. Ihmeellistä. Ja näin on ollut jo monena iltana. Riittää, että olen lähettyvillä saatavilla, lähinnä kai tarjoamassa vettä enää :). Tuulettaisin jos uskaltaisin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti