tiistai 30. heinäkuuta 2013

Satu

Pulu kertoi sadun (taisi olla kauhutarina dramaattisesta äänestä päätellen):

"Olipa kerran Irmeli Ronski, joka asui Hirrrmuisessa Metsässä, jossa asui doidia ja däädiä."

torstai 25. heinäkuuta 2013

Veneellä

Tänään käytiin veneilemässä. Ensimmäistä kertaa. Pieni lenkki vain, mutta sen verran kuitenkin, että vähän pääsi kokeilemaan miten meidän perhe veneellä matkustaisi. Pienen pulpettiveneen ja kahden alle neljä vee lapsen yhdistelmä nimittäin vähän hirvitti.

Satamassa lähtiessä Pulu istui apukapun paikalla kapteenin viereisellä kuppipenkillä ja Poika äidin sylissä takaosassa. Ennen kuin oltiin satamasta ulkona Poika riistäytyi sylistä ja vaati päästä kapteeni-isän syliin. Kädet rattiin ja menoksi.

"Isi nostaa nyt nopeutta, mene vain takaisin äidin syliin.", yritimme.

Mutta ei. Kapteeniksi kapteenin paikalle oli Poika selvästi päättänyt. Siinä matka sitten taittui rennon letkeästi ja taisipa pienet unetkin salaa pystyä ottamaan aurinkolasien takana, pelastusliivien katveessa.

Pulu ei olisi taas malttanut paikoillaan pysyä. Myös tässä näkyy näiden kahden luonne-ero: toinen on rauhallinen ja toinen... noh, ei ole :). Äidin viereen, äidin syliin, itse penkkiin, paleltaa, seisomaan tuulilasin taakse, takaisin taakse istumaan ja niin edespäin aina siihen saakka kunnes tarpeeksi painava käsky pakotti istumaan tatin lailla kun saavuttiin laituriin. Onneksi sai sentään puhua pälpättää.

"Eikö ollut ihana ilta?", jutteli Pulu vielä nukkumaan käytäessä.
"Tiilläkin oli varmasti ihanaa."

Niin oli. Se oli mukava retki.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tehokasta tartutusta

Se on täällä taas. Klunssa, niin kuin Pulu sanoisi.

Ensin väsähti Pulu. Levottoman yön jälkeen kova kuume ja noronaan juokseva nenä. Ja aivan totaalisen väsynyt ja viluinen lapsi. Eipä monena iltana tuo tyttö pyydä päästä nukkumaan jo lähes tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa.

Koska ensimmäisen päivän jälkeen kaikki muut olivat vielä hyvinvoivia, ajattelin, että ehkäpä tällä kertaa Poikakin säästyy tartunnalta kun sitä niin koko ajan välteltiin.

Sitten: "Äiti, mä annoin loput sämpylästä Tiille"
"Ei, ei! Ei saa antaa!"
"Ei se haittaa äiti. Se nielaisi sen jo!"

Aha. Just.

Ja voilá - seuraavana yönä valvoi Poika. Ja äiti. Nukkuminen tai ennemminkin nuokkuminen onnistui sylissä. Jos onnistui. Ja niinä muutamina hetkinä kun äitikin ehti oikaista itsensä loppujen lopuksi tv-huoneen sohvalle, päätti kodinhoitohuoneesa yönsä viettävä kissa ihmetellä kovaan ääneen perheen hereillä oloa ja lopulta mäiskiä ovea äänekkäästi. Joka kerta, koko ajan, kunnes oli taas aika herätä heijaamaan karjuvaa poikaa. Ja aamulla juoksi räkä nenästä.

Kuin silauksena tämän kaiken päälle mieskin sairastui.

Nyt on sitten katsottu Oktonautteja non-stoppina kolme päivää, käyty korkeintaan vartin reissussa apteekissa, leikitty nukkekodilla satakunta kertaa ja pyyhitty räkäisiä nokkia, mitattu kuumetta, tarjottu juotavaa, nukutettu ja vielä ties mitä ainakin kolmesataa kertaa. Tai siltä tämä äidin olo alkaa tuntua. Mutta ei, ei, ei... äiti ei aio sairastua.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Aika sisaruskultia

Suurin toiveeni on, että kahdesta sisaresta ja veljestä tulee läheisiä. Että he aikuisinakin arvostavat toisiaaan ja haluavat olla läsnä toistensa elämässä. Ovat tukena, ovat kuten nyt, yhteen hitsautunut yksikkö, sisarukset.

Toistaiseksi en ole huolissani.

Pulu ikävöi veljeä jos tämä nukkuu päiväunia pidempään kuin hän itse. Ikkunan takana käydään vartin välein tarkastamassa joko vaunut heiluisivat terassilla ja päästäisiin leikkimään.

Eilen taas Poika kiikutti viimeisen murusen keksiaarteestaan mummolan wc-pöntöllä istuvalle Pululle ja Pulu (ainakin mielestään) teki yhtä ihanasti antaessaan veljen maistaa tilliä kun illalla tultiin kotiin: lupsista vain, tutti pois suusta, tillin varsi tilalle ja tutti takaisin ennen kuin äiti ehti ääntäkään päästää.

Ja koska veli ei vielä osaa puhua on Pulu ottanut asiakseen kertoa meille aikuisille mitä mikäkin ölähdys aina tarkoittaa. Aamupalapöydässä Pulu äkkiä kysyi:
"Mitäs me tänään leikittäisiin?" johon minä vastaamaan, etten vain osaa sanoa.
"Eiii! Veljeltä kysyin!". Aha, juu... niin tietysti.
"Ää-y-ööh!", kuuluu vastaus.
"Juu! Veli tahtoo leikkiä inkkaria."

Yhteenkuuluvuuttaan lujittaakseen tai sitten vain ihan huvin vuoksi pikkutyypit viettävät myös paljon aikaa yhdessä ihan nakkisillaan. Hyvissä ajoin ennen iltapesua, veljen vaipanvaihdon yhteydessä, päiväunien jälkeen, paidan likaannuttua, milloin vain. Aina on hyvä syy riisuutua!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Pyöräilyä

Ehkä hauskinta tänä kesänä on ollut pyöräily yhdessä. Etenkin nyt kun Poika sai jalat alleen. Kotoa on kolmisen kilometriä keskustaan leikkipuistoon, jäätelölle tai muuten vain pöllöilemään. Toki pidemmät taipaleet Poika kulkee yhä sylissä, mutta kävelykadun tallaus sujuu jo mallikkaasti. Eli ei kun muksut turvaistuimiin ja menoksi!

Mutta tapahtuupa pyöräilyrintamalla muutakin. Noin viikko sitten Pulu pyysi isäänsä ottamaan apupyörät pois. Ja isä toki teki työtä käskettyä. Alkuun näytti ettei appareitta ajo vielä tänä kesänä luonnistu mitenkään, mutta mitä vielä - tänään oli taito jo hallussa! Opeteltavaksi jäi vielä ymmärtää, että jarrutuksen ja pysähtymisen jälkeen on syytä laittaa ainakin toinen jalka maahan koska pyörä kaatuu. Mutta kenties tosiaan päästään Pulun itse asettamaan tavoitteeseen: voidaan pyöräillä ihan itse kerhoon syksyllä :).

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Neuvottelija

Pulu on taitava neuvottelija. No, ainakin kolmevuotiaaksi. Esimerkiksi näin:

"Äiti? Milloin veli menee nukkumaan?", hän kysyy päivittäin.
"Ihan kohta.", vastaan.
"Saanko sitten katsoa videota iPodista kun nukutat vauvaa?"
"Juu, joka päivähän sinä saat."
"Meneekö veli nyt heti nukkumaan?"

Tai näin:

Olemme kaikki iltapäivällä olohuoneessa kun ohjailu alkaa.
"Äiti, mene sä vaan lepäämään.", kuuluu ohje jota seuraa tahaton, hätäinen vilkaisu isänsä kädessä olevaan iPodiin.
"Ei äitiä nyt nukuta. Siksikö passitat äitiä pois, että saat kinuta isältä iPodin ja katsoa videota?"
"Nii..."

Ai niin. Kerroinko kuka meillä on heikoin lenkki? Entä mainitsinkohan, että Pulu on koukussa Pikku Kakkoseen?

Onneksi neuvottelu toimii myös näin päin:

"Otapa vielä kolme lusikallista puuroa niin sitten riittää."
"Ei kun seitsemän!"
"Joo, hyvä on, äiti laskee."

Tänään Pulu vietti hauskaa tivoli-iltaa (tai siis tivoselli) ukin ja mummon kanssa. Parin tunnin pyörittelyn jälkeen lasta kotiin toi huvittunut mummo ja hiukan vihertävä ukki. Lapsi oli onnellinen.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kiipeilijä

Vastahan se oppi kävelemään! Tänään se jo varastaa omatoimisesti keittiön pöydän alta keittiötikkaat, asettelee ne keittiön tason viereen ja kipuaa ylös. Tehokkaasti.  Tikkaitten eteen asetettu lelukori hidasti hieman, ainakin vielä tänä iltana. Ja mikäs siinä, hienoa kerrassaan että Poika oppii uutta! Samalla voidaan kuitenkin todeta, että rauhan päivät ovat takana - lopullisesti. 

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Iltavirsi

"Äiti, kyllä meidän se koira pitäisi jo ottaa. Oon haaveillut siitä jo niin kauan." 
"Oon vaan saanut kissan ja hevosen ja onnettoman veljen mutta en koiraa."

Juuh... Välillä siis näinkin. Ja selvennettäköön, että edellä mainituista elikoista vain kissa on oikea. Niin ja onneton pikkuveli tietty.  

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Baby Frankenstein

Mistä johtuu, että vielä toissa päivänä täällä hortoili eräs juuri kävelemään oppinut kuin pieni Frankenstein, mutta nyt jalkojen tilalla on makaronia? Ei huvita? Niinkö? Ei kai tuollaista taitoa unohdeta kun on kerran opittu? Etenkin kun ensiaskeleita hurautettiin heti vessan ovelta keittiöön eli monta metriä kerralla. Poika taitaa olla joko A niin varovainen, että mieluiten konttailee kuin haparoivin askelin kävelee tai sitten B niin mamman pikkupoika, että käsi kädessä nyt vaan on mukavampaa kävellä. Veikkaan molempia. 

Pulullakin taitaa viikonlopun synttärihulinoinnit ja eiliset lastenkarnevaalit painaa puntissa kun päiväunet löytyi vain kymmenen minuutin etsiskelyllä. Ja yhtään ei kuulema väsyttänyt. 

Tänään on urakalla viihdytetty viimeistä synttärivierasta: mummia, joka ei voi kuin huokailla kuinka Poika on kuin hänen oma pieni poikansa aikoinaan <3