lauantai 20. heinäkuuta 2013

Aika sisaruskultia

Suurin toiveeni on, että kahdesta sisaresta ja veljestä tulee läheisiä. Että he aikuisinakin arvostavat toisiaaan ja haluavat olla läsnä toistensa elämässä. Ovat tukena, ovat kuten nyt, yhteen hitsautunut yksikkö, sisarukset.

Toistaiseksi en ole huolissani.

Pulu ikävöi veljeä jos tämä nukkuu päiväunia pidempään kuin hän itse. Ikkunan takana käydään vartin välein tarkastamassa joko vaunut heiluisivat terassilla ja päästäisiin leikkimään.

Eilen taas Poika kiikutti viimeisen murusen keksiaarteestaan mummolan wc-pöntöllä istuvalle Pululle ja Pulu (ainakin mielestään) teki yhtä ihanasti antaessaan veljen maistaa tilliä kun illalla tultiin kotiin: lupsista vain, tutti pois suusta, tillin varsi tilalle ja tutti takaisin ennen kuin äiti ehti ääntäkään päästää.

Ja koska veli ei vielä osaa puhua on Pulu ottanut asiakseen kertoa meille aikuisille mitä mikäkin ölähdys aina tarkoittaa. Aamupalapöydässä Pulu äkkiä kysyi:
"Mitäs me tänään leikittäisiin?" johon minä vastaamaan, etten vain osaa sanoa.
"Eiii! Veljeltä kysyin!". Aha, juu... niin tietysti.
"Ää-y-ööh!", kuuluu vastaus.
"Juu! Veli tahtoo leikkiä inkkaria."

Yhteenkuuluvuuttaan lujittaakseen tai sitten vain ihan huvin vuoksi pikkutyypit viettävät myös paljon aikaa yhdessä ihan nakkisillaan. Hyvissä ajoin ennen iltapesua, veljen vaipanvaihdon yhteydessä, päiväunien jälkeen, paidan likaannuttua, milloin vain. Aina on hyvä syy riisuutua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti