keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tehokasta tartutusta

Se on täällä taas. Klunssa, niin kuin Pulu sanoisi.

Ensin väsähti Pulu. Levottoman yön jälkeen kova kuume ja noronaan juokseva nenä. Ja aivan totaalisen väsynyt ja viluinen lapsi. Eipä monena iltana tuo tyttö pyydä päästä nukkumaan jo lähes tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa.

Koska ensimmäisen päivän jälkeen kaikki muut olivat vielä hyvinvoivia, ajattelin, että ehkäpä tällä kertaa Poikakin säästyy tartunnalta kun sitä niin koko ajan välteltiin.

Sitten: "Äiti, mä annoin loput sämpylästä Tiille"
"Ei, ei! Ei saa antaa!"
"Ei se haittaa äiti. Se nielaisi sen jo!"

Aha. Just.

Ja voilá - seuraavana yönä valvoi Poika. Ja äiti. Nukkuminen tai ennemminkin nuokkuminen onnistui sylissä. Jos onnistui. Ja niinä muutamina hetkinä kun äitikin ehti oikaista itsensä loppujen lopuksi tv-huoneen sohvalle, päätti kodinhoitohuoneesa yönsä viettävä kissa ihmetellä kovaan ääneen perheen hereillä oloa ja lopulta mäiskiä ovea äänekkäästi. Joka kerta, koko ajan, kunnes oli taas aika herätä heijaamaan karjuvaa poikaa. Ja aamulla juoksi räkä nenästä.

Kuin silauksena tämän kaiken päälle mieskin sairastui.

Nyt on sitten katsottu Oktonautteja non-stoppina kolme päivää, käyty korkeintaan vartin reissussa apteekissa, leikitty nukkekodilla satakunta kertaa ja pyyhitty räkäisiä nokkia, mitattu kuumetta, tarjottu juotavaa, nukutettu ja vielä ties mitä ainakin kolmesataa kertaa. Tai siltä tämä äidin olo alkaa tuntua. Mutta ei, ei, ei... äiti ei aio sairastua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti