lauantai 24. elokuuta 2013

Like father like son

Poika peri isältään punaisen tukan. Ei punertavan. Punaisen. Vauvakuvat näistä kahdesta ovat lähes yksi yhteen. Aivan kuin samasta puusta veistetty. Mutta voiko olla, että lapsi voi periä muutakin? Tapojakin? 

Muutama päivä sitten Poika bongasi yöllä pitämäni topin ja vaatimalla vaati sen itselleen. Eikä luovuttanut vaikka yritin vaihtaa ties mihin. Se oli saatava illalla viereen sänkyyn, kainaloon ja posken alle. Seuraavana päivänä yritin ujuttaa toppia pesuun. Ei onnistu. Nyt toppi nimittäin tulee mieleen päivälläkin moneen otteeseen ja äiti johdatellaan makuuhuoneeseen sitä hakemaan. Ja kun nuha iski, paras lohtu sylin lisäksi löytyi mistäs muusta kuin äidin yöpaidan kanniskelusta ja korvalla pitelystä. Sinällään tämä ei tietysti ole mitenkään erikoista vaan moni lapsi varmasti rauhoittuu äidin tuoksusta ja kaipaa juuri esim. vaatteita viereensä. Ihmetyttää vain tai lähinnä huvittaa kuinka mummin kertoman mukaan 35 vuotta sitten eräs pieni punatukkainen poika toimi aivan samoin. Pojan Unikiepu oli mikäs muu kuin äidin vanha yöpaita. 

Aikoinaan yritimme muuten samaa Pulun kanssa saadaksemme tämän nukkumaan paremmin omassa sängyssä. Nukuin unipupu peiton alla ja kainalossa viikkotolkulla, mutta vaikka kuinka yritimme ei pupu koskaan kelvannut unikaveriksi. Ei vielä tänäkään päivänä. Pulu valitsi unikaverinsa itse vasta viime aikoina. Aivan sattumalta muuten ensimmäisen jo sairaalassa saamansa lelun, pienen pehmeän vauvanuken. 

maanantai 19. elokuuta 2013

Uusin innostus

Balettitutu on saanut seuraa. Toinen ukeista lahjoitti mikrofonin. Ihan oikean (näköisen) mikrofonin. Nyt aamun varustus on silmien avaamisen jälkeen siis: balettitutu ja mikrofoni. Mikrofoni on tärkeä jos laulaa ukille syntymäpäivälaulun videolle tai vain aamulaulun vielä sängyssä pötköttelevälle isälle. Se tulee myös olemaan tärkeä kun aloitetaan levytyssessio eli isä nauhoittaa Pulun laulua tietokoneelle. Laululistaa on työstetty jo päiviä ja harjoitukset on käynnissä - lähes joka hetki kun vain valveilla ollaan. Hieman myös vielä viimeiseksi ennen nukahtamista. Ihan vain pikkuveljen iloksi <3.

Pulu ja Poika ovat muuten opetelleet viikon verran uutta tapaa käydä nukkumaan. Ilman nukuttamista nimittäin. Nappulat sänkyyn yhtä aikaa samaan huoneeseen, pusut, halit ja hyvää yötä, äiti ja isä menee nyt. Ja mitä ihmettä! Yhtä monta kertaa kuin sitä on kokeiltu se on myös toiminut! Pulu on muutaman kerran kysynyt miksei äiti jääkään yhdessä nukkumaan, mutta tyytyy äitituleekohtaperästä-vastaukseen tai nonytnukutaannäin. Vau! Nyt varmaan kun tämän ääneen möläytin nakupellet pistääkin järjestyksen illalla uusiksi.

Äidin hämmästykseksi pesukoneesta löytyi muuten viikonloppuna isän nuuskapurkki (yök!). Äidin ihmetellessä asiaa ääneen isä tietysti on tietävinään, että itsepä olet taas jättänyt housuntaskut tyhjentämättä, kannattaisiko opetella ne katsomaan ja mitä ties vielä.
"Mutta kun ei täällä koneessa ole yksiäkään housuja!".
"Ai... no mites se sitten..?" ihmettelemme molemmat. Vastaus tulee (yllätys!) Pululta.
"No se oli Nukkumatti!"
"Ai-jaha... kukahan Nukkumatti se on mahtanut olla", kysäisee äiti vaikka vastauksen taidankin tietää.
"No minä! Yöllä kun nukuttiin niin pukeuduin ja sitten ihan hiljaa hiippailin..."
Aha :) oiskohan noin.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Käkikello ja lihapulla

Aamulla leikkikentälle kävellessä Pulu pohti kelloasioita. Käkikelloasioita. Meidän kaikkien yhteiseen makuuhuoneeseen, hänen sänkynsä viereen olisi saatava käkikello. Sellainen käkikello, joka sitten aamulla aina herättäisi hänet. Käki heräisi itse, söisi aamupalan ja herättäisi hänet. Lenkkeilijää koiran kanssa hymyilytti. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että voisi kuitenkin olla ikävää jos käki tunnin välein yrittäisi meitä herätellä öisin. Niin, että jos löydettäisiin sellainen kello, joka kiekuisi vain päivisin, voitaisiin hankintaa harkita.

Päivän ehdoton hitti käkikellon jälkeen on ollut isän edellispäivän ostosreissulla totaalisen heltyneenä ostama iiiiihana vaaleanpunainen balettitutu. Heti päälle kun päästään kotiin ja voih, eikö se päällä voisi nukkua kun se on niin ihana? Eilisiltana saimme myös mahtavan balettiesityksen. Olohuoneen valot himmennettiin, isä kuulutti balleriinan taputusten säestämänä esiintymislavalle ja hienot pyörähdykset ja balettiniiaukset saivat alkaa. Esityksestä kai huumaantuneena myös Poika innostui esiintymään. Ensin pari juuri kävelemään oppineen pyörähdystä olohuoneen estradilla. Taputusten siivittämänä esitys kuitenkin vaihtui pian suorastaan kiitämiseksi pitkin käytävää, innostunut hymy tutin takana. "Viuhahtava lihapulla", keksi isä - Pulua nauratti.