keskiviikko 7. elokuuta 2013

Käkikello ja lihapulla

Aamulla leikkikentälle kävellessä Pulu pohti kelloasioita. Käkikelloasioita. Meidän kaikkien yhteiseen makuuhuoneeseen, hänen sänkynsä viereen olisi saatava käkikello. Sellainen käkikello, joka sitten aamulla aina herättäisi hänet. Käki heräisi itse, söisi aamupalan ja herättäisi hänet. Lenkkeilijää koiran kanssa hymyilytti. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että voisi kuitenkin olla ikävää jos käki tunnin välein yrittäisi meitä herätellä öisin. Niin, että jos löydettäisiin sellainen kello, joka kiekuisi vain päivisin, voitaisiin hankintaa harkita.

Päivän ehdoton hitti käkikellon jälkeen on ollut isän edellispäivän ostosreissulla totaalisen heltyneenä ostama iiiiihana vaaleanpunainen balettitutu. Heti päälle kun päästään kotiin ja voih, eikö se päällä voisi nukkua kun se on niin ihana? Eilisiltana saimme myös mahtavan balettiesityksen. Olohuoneen valot himmennettiin, isä kuulutti balleriinan taputusten säestämänä esiintymislavalle ja hienot pyörähdykset ja balettiniiaukset saivat alkaa. Esityksestä kai huumaantuneena myös Poika innostui esiintymään. Ensin pari juuri kävelemään oppineen pyörähdystä olohuoneen estradilla. Taputusten siivittämänä esitys kuitenkin vaihtui pian suorastaan kiitämiseksi pitkin käytävää, innostunut hymy tutin takana. "Viuhahtava lihapulla", keksi isä - Pulua nauratti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti