maanantai 2. syyskuuta 2013

Draamaa

Erittäin nälkäinen Poika vetelee jo toista pullollista velliä iltapalapöydässä eikä huoli muuta ruokaa. Pulukin on nälkäinen ja lähes vaatii puuronsa mustikkakeittoineen - tavallisesti kun puuro ei todellakaan kuulu ykkösenä iltapalatoivelistalle. Lähden hakemaan omaa puurolautastani kun Poika päättää alkaa sotkemaan oikein toden teolla ja vellipullo nurinniskoin vetää pitkää viivaa pitkin pöytää, syöttätuolia ja itseään. Torun Poikaa pyyhkiessäni suurimmat vellit itse sankarista ja nostan tämän lattialle. Samassa suu vääristyy ja alkaa juuri ja juuri kuultava niiskutus. Hetkeä myöhemmin alkaa parku isosiskon suusta:

"Äitiiii! Mulle tuli niin paha mieli kun tollee pahasti sanoit veljelleeeeee! Yäää... Nyt kyllä pyydät anteeksi!"

Poika on tällä väliin siirtynyt muutaman metrin päähän olohuoneeseen, piilottanut päänsä nojatuolin käsinojan taakse ja nostanut voluumit kohti kaakkoa.

"No hyvänen aika... Äiti pyytää sitten anteeksi." Yritän maanitella karjuvaa, suhisevaa ja sylkevää, tomaatin punaista poikaa syliin ja pyydän anteeksi niin kauniisti kuin vain osaan. Pulu on selvästi tyytyväinen ja jatkaa ruokailua, mutta Poikaan esitys ei pure. Show jatkuu. Käännän selän ja lähden viemään puurolautasta keittiöön. Silloin perästä köpöttää Poika kädet ojossa, syli kelpaa ja esitys on ohi.

Huh...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti