perjantai 20. syyskuuta 2013

Rakas isi

"Äiti, minä rakastan vain isää. Isi on ihana. On kauhean kova ikävä isiä. Milloin isi tulee töistä?", huokailee Pulu ja jatkaa:
"Äiti... oon tosi pahoillani, mutta minä rakastan vain isiä. Kyllä minä sinuakin vähäsen. Ihan vähäsen vain rakastan. Kun minä rakastan vain isiä."

Juu. Selväksi tuli.

"Äiti? Etkös sinä voisi joskus lähteä pois vähäksi aikaa täältä kotoa? Sitten me voitaisiin olla pikkuveljen ja isin kanssa ihan vain kolmestaan."
"Taidan alkaa etsiä asuntoa meille isin kanssa. Mutta voidaan me sitten joskus täälläkin tulla käymään sinun ja pikkuveljen luona. Mutta vain joskus."

Auh. Nyt jo vähän kirpaisi.

"No mitäs varten sitten sinä tulet aina äitin peiton alle yöllä etkä mene isin viereen vaikka rakastat vain isiä?, uskaltaudun kysymään.
"No kyllä mä sustakin tykkään!"

Rakasta isiä kaivataan kaiket päivät. Odotetaan milloin ovi käy ja isi tulee töistä. Välillä haaveillaan, että äiti lähtisikin töihin isin sijaan ja taas kysytään milloinkohan se isi muuten nyt oikein tulee. Niin kai se on. Äiti kun on koko ajan paikalla, pitää totella ja tehdään tylsiäkin asioita eikä vain vaihdeta riekkuvaihdetta päälle niin alkaa pieniäkin kypsyttää. Poikakaan ei isänsä kaulasta otettaan laskisi kerran kun syliin pääsee. Niin ja toisaalta mikäs siinä, nytpä voi äitikin sitten hyvillä mielin antaa muille laatuaikaa keskenään ja käydä vaikka happihyppelyllä tai hakkaamassa nyrkkeilysäkkiä - win-win, uskoisin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti